KASVISSYÖNTIÅ AHISTED
CAN BAŞKENT
Suomentanut: Merja Ahlsted
Turkkilaiset joutuivat kosketuksiin islamin uskonnon kanssa 1300 vuotta sitten. Siitä asti islam on ollut valtauskontona, ja sitä tunnustaa nykyisin noin 95 prosenttia turkkilaisista. On tärkeä huomata, että Turkki on nykyisin maa, jota eivät hallitse islamin lait. Turkkilaiseen yhteiskuntaan on syvälle juurtunut uskonto, johon kuuluu eläinten uhraaminen. Uskonnon harjoittamisen ohella eläinten uhraaminen on juurtunut syvälle myös perinteisiin, joten eläinten syömistä pidetään hyvänä asiana.
Profeetta Muhamedin sanotaan olleen laktovegetaristi*, mikä ei mielestäni ole totta. Suurin osa turkkilaisista uhraa eläimiä kerran vuodessa uhrijuhlassa. Tämä on pakollista muslimelle, joilla on tarpeeksi varallisuutta. Uhraamisessa leikataan eläimiltä pää, mikä tapahtuu pääasiassa kaduilla. Pienet lapset seuraavat tätä tragediaa, jotkut jopa leikkivät irroitetulla, kuolleella lampaan päällä. Kasvaneena tällaisessa sosiaalisessa ympäristössä ei välttämättä tule mieleen lopettaa eläintuotteiden syömistä. Joskus näin ei kuitenkaan ole. Suurimmalla osalla tuntemistani vegetaristeista on pahoja muistoja näistä juhlista, mikä aiheutti sen, että heistä tuli vegetaristeja. Turkissa on arviolta vähemmän kuin 2000 vegetaristia ja 200-300 vegaania. Väkiluku on 70 miljoonaa.
Vegetaristeilla on joitain web-sivuja turkin kielellä, joista jotkut ovat yksityisiä, jotkut yhteisiä. Suosituin sivu on www.vejetaryen.net. Meillä on myös sähköpostilista, missä keskustellaan monista asioista, eläinten vapautuksista eläinperäisiin raaka-aineisiin ym. Turkissa on myös ekologinen aikakauslehti nimeltään Bugday (vehnä). Bugday on perustanut ekologisen elämän yhteisön. On muutamia anarkistivegaanisia ryhmiä sekä vähemmän aktiivisia ihmisiä. Turkissa oli yrityksiä perustaa ALF:in (Animal Liberation Front) solu. Tietääkseni kaikki yritykset epäonnistuivat. Muutama aktivisti pelasti joitain lampaita, jotka oli tarkoitus myydä uhrijuhlassa tapettaviksi.
Mielestäni yhteiskunnan traditioiden harjoittaminen on eläinten vapautuksen suurin este. Kymmenien tuhansien eläimen tappaminen viikon sisällä niin kutsutussa juhlassa on todella vastenmielistä. Koska sosiaaliset tavat ovat karkeita Turkissa, tarvitaan paljon ponnisteluja ja energiaa niiden muuttamiseksi.
Tuntemillani ihmisillä on monia eri syitä vegetarismiin tai vegaanisuuteen. Jotkut kutsuvat itseään pasifi steiksi. Poliittisen kantansa takia he kieltäytyvät eläinten hyväksikäytöstä. Jotkut ’rakastavat’ eläimiä, joten he eivät syö niitä, mutta toisaalta ruokkivat kissoja ja koiria kotonaan - aiheuttaen niille masennusta, joka johtuu liian ahtaista tiloista. Jotkut ihmiset haluavat pudottaa painoaan välttämällä eläinproteiinia, toiset taas pitävät lihaa vastenmielisenä.
Oma tarinani ei ole epätavallinen. Söin tonneittain lihaa ystävieni kanssa, pidimme siitä paljon. Koska täällä on miljoonia kebabia tarjoavia ravintoloita, on hyvin helppo löytää jotain lihaista syötävää. Kun tajusin olevani anarko-pasifi sti, huomasin, että lihan syönti on jollakin tavalla eläinten riistoa. Terveysseikat eivät huolettaneet minua, koska näytti siltä, että on olemassa miljoonia terveitä lihan kuluttajia. Sitten aloin tutkimaan asioita. Yllättäen löysin paljon yhtäläisyyksiä lihan syönnin sekä ’psykologian ja antropologian’ välillä. Lihan syönti oli mielestäni yksi pääsyy siihen, miksi ihmisten ja luonnon riisto on niin voimakasta. En pidä luonnon ja ihmisten tuhoamisesta, joten päättelin, etten halua itsekään harjoittaa sitä. Eräänä aamuna päätin, että kieltäydyn lihan syömisestä. Yksinkertaista...
Vanhempani reagoivat tähän voimakkaimmin. He eivät ymmärtäneet näkökantaani kieltäytymiseeni. Asian selittämiseen heille kului pitkä aika. Korostin myös, että olen hyvin varma päätökseni suhteen. Muutaman viikon kuluttua (ex-) tyttöystävästäni tuli myös vegetaristi, mikä oli hienoa. Melkein kaikki ystävämme olivat sekasyöjiä, ja selittäminen heillekin oli aikaa vievää. Joskus tunsin itseni todella kyllästyneeksi. Myös joistakin ystävistäni tuli vegetaristeja. Se oli hyvä uutinen, tunsin, että suuntani on oikea.
Turkkilainen keittiö perustuu lihaan. Mutta, koska maaperämme on hyvin hedelmällistä, meillä on paljon erittäin herkullisia kasvisruokia, esimerkiksi bulgur, turkkilainen kuskus. Maaseudulla on syötäväksi kelpaavia villikasveja. Esimerkiksi nokkonen kasvaa monin paikoin läntisessä osassa maata. Nokkosesta valmistetaan teetä ja ruokaa. Ulkona syöminen on hankalaa. Kansainvälisilla, korkeahintaisilla ravintoloilla on yleensä kasvisruokia, mutta suurimmalla osalla kebab -ravintoloista ei ole. Kuitenkin Turkista on helpompaa ja halvempaa löytää jotain vegaanista, kuin monista muista eurooppalaisista maista.
Suurin osa ihmisistä, joita jokapäiväisessä elämässäni kohtaan, pitävät kasvissyöntiä outona. Keskusteltuamme hetken, he muistavat omat lihansyönnin aiheuttamat terveysongelmansa, ja ovatkin samaa mieltä kanssani. Terveysasioihin vetoamalla on helpompi vaikuttaa ihmisiin. Itse pidän eläinten tappamisen ongelmaa tärkeämpänä. Suurin huoleni on ihmisten yleinen käsitys, että heillä on oikeus tappaa ja syödä eläviä sieluja. Tätä voi verrata militarismiin; kuinka sotilaat tuntevat oikeudekseen tappaa vihollinen. Opetettu motivaatio on ratkaiseva tekijä. Äiti kehottaa lasta syömään enemmän lihaa kasvaakseen, valmentaja neuvoo urheilijoita syömään enemmän eläinkunnan tuotteita. Tämä malli pitäisi muuttaa välittömästi. Ensimmäisen päämäärämme tulisi olla seuraavanlainen: Heti, kun ihmiset saadaan ajattelemaan, että eläinten tappaminen on sama kuin ihmisten tappaminen, työ vegetarismin puolesta tulee paljon helpommaksi.
Olen optimistinen vegetarismin ja veganismin tulevaisuuden suhteen Turkissa, vaikka nykyaikana tavat ovat karkeita. Tapojen kanssa on vaikea tulla toimeen, vaikkakin tilanne on parempi kuin noin 10 vuotta sitten. Kun uskonnon ja konservatiivisten traditioiden vaikutus alkaa heiketä, odotan, että valoisampi ja eläinten riistosta vapaa tulevaisuus koittaa meille kaikille.
* Peta:n mukaan: www.islamicconcern.org